Siirry pääsisältöön

Kiertotalousinnovaatiot alkavat usein laboratoriosta

Kirjoittanut
Julia Pihlavisto-Hakala
Julkaistu
Laboratoriotutkimus vaatii yhteistyötä. Kuvassa SAMK erikoistutkija Riika Mäkinen, Prizztechin hanketyöntekijä Jenina Alajärvi sekä SAMKin tutkijalehtori Aino Pelto-Huikko.

Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin kampuksen ympäristölabrassa on keskittynyt tunnelma. Ensimmäiset kokeet on suoritettu, koesuunnitelma päivitetty ja kokeet etenevät.

– Tulokset osaavat yllättää, toteaa erikoistutkija Riika Mäkinen Satakunnan ammattikorkeakoulun Tutkimuskeskus Wanderista. 
– Kyllä tämä käytännön laboratoriotyö innostaa kokenuttakin tutkijaa.

Laboratoriossa pyritään erottamaan magnesiumia viherlipeäsakasta, joka on selluteollisuuden sivutuote. Sitä syntyy vuosittain noin 170 000 tonnia, joka päätyy läjitettäväksi ja maanrakennukseen. Viherlipeäsakka on käytännössä selluteollisuuden viimeinen sivuvirta, jolle ei ole vielä kehitetty tehokasta jatkokäyttöä.

Kokeet toteutetaan osana Prizztechin Struviitiksi jätevesistä ja sivuvirroista – STRUVIKS -hanketta, joka on ympäristöministeriön osarahoittama. Hankkeessa etsittiin magnesiumpitoisia sivuvirtoja, joita voitaisiin hyödyntää fosforin ja typen talteenotossa jätevedenpuhdistamolta. Varsinainen idea viherlipeäsakan hyödyntämisestä tuli Berner Chemicalsilta, joka on toimittanut magnesiumkemikaaleja struviittikokeisiin.

– Viherlipeäsakka on kiinnostava aine. Siihen päätyy sellun valkaisussa käytettävä magnesiumin ja puun maasta ottamat kivennäis- ja hivenaineet. Parhaassa tapauksessa viherlipeäsakasta saataisiin talteen magnesiumia jätevesien ravinteiden talteenottoon ja raaka-aineita metsälannoitteisiin. Haasteeksi on havaittu sakan sisältämien magnesiumin ja kalsiumin riittävä erottaminen, joten laboratoriokokeita tarvitaan selvittämään erilaisia liuotusvaihtoehtoja, kertoo Berner Chemicalsin toimitusjohtaja Antti Rinta-Harri.

Haasteena raaka-aineiden vaihtelevat ominaisuudet

Kuten monet muutkin teollisuuden sivuvirrat, viherlipeäsakka ei aina ole samanlaista. Sakan koostumukseen vaikuttavat muun muassa mitä puuta on käsitelty, missä se on kasvanut ja miten selluprosessi on toiminut. Myös jalostus on haastavampaa, kun lähtöaineen koostumus vaihtelee.

– Sivuvirrat voivat olla hyvinkin vaihtelevia eikä lopputuotekaan yleensä ole täysin samanlainen kuin neitseellisestä raaka-aineesta valmistettu. On kuitenkin selvää, että tarvitsemme kiertotalousratkaisuja ja siksi prosesseja pitää kehittää materiaalien tehokkaampaan hyödyntämiseen. Samalla meidän on muutettava ajattelutapojamme, kaikki tuotteet eivät voi enää olla uusista materiaaleista valmistettuja – mikä voi ja saa näkyä myös lopputuotteessa, Mäkinen kuvaa.

On kuitenkin selvää, että tarvitsemme kiertotalousratkaisuja ja siksi prosesseja pitää kehittää materiaalien tehokkaampaan hyödyntämiseen. 

Sivuvirtamateriaalien jatkojalostamisen mielekkyyttä rajoittaa usein taloudellinen kannattavuus. 
– Viherlipeäsakan hyödyntämistä on tutkittu sata vuotta, mutta toistaiseksi sakka päätyy lähinnä läjitykseen. Riittävän tehokasta ja kannattavaa menetelmää sen hyödyntämiseen ei vielä ole. Teollisuuden tarvitsemaa magnesiumia tuodaan Eurooppaan Kiinasta, siksi me Bernerillä näemme kiertotalousmagnesiumilla valtavaa potentiaalia, Rinta-Harri toteaa ja muistuttaa: 
– Mutta odotetaan laboratoriokokeiden tuloksia rauhassa ja katsotaan, miten siitä jatketaan eteenpäin.

Yrityksille tarjolla kokeita ja kokeilijoita

Satakunnan ammattikorkeakoulussa on pitkät perinteet erilaisista hankkeista ja käytännön laboratoriotutkimuksista, sekä yritysyhteistyöstä. 
– Lisäksi tietysti opiskelijat kaipaavat harjoittelupaikkoja ja opinnäytetyön aiheita. Heistä yritykset saavat mahdollisesti uuden osaajan pidemmäksikin aikaa, Mäkinen päättää.
 

Kirjoittajasta

Julia Pihlavisto-Hakala

Julia Pihlavisto-Hakala toimii Prizztech Oy:llä projektipäällikkönä bio- ja kiertotalouteen sekä energiaratkaisuihin liittyvissä hankkeissa osana Vihreän kasvun tiimiä. Hänen työnsä painottuu yritysten kestävän kasvun tukemiseen muun muassa resurssitehokkuuden, sivuvirtojen hyödyntämisen ja uusien kiertotalousratkaisujen näkökulmasta. Koulutukseltaan Julia on energia- ja ympäristötekniikan insinööri (AMK).

Jaa kaverille

Takaisin kirjoituksiin